Joulu on jo ovella!

Heippa,

Niin se vaan on se aika vuodesta, kun kaupat kuhisevat täynnä ihmisiä tuhlaamassa rahojaan. Itsekin tähän syyllistyin. Miten ihmeessä voi saada niin paljon rahaa palamaan, niin lyhyessä ajassa!? No, ei se mitään. Onhan se joulu vain kerran vuodessa.

Joulukuu on myös ollut mietinnän aikaa. Olen koittanut kartoittaa, mitä haluan seuraavaksi kilpailurintamalla tehdä ja vastaus siihen tuli oikeastaan vahingossa. Jätkät alkoivat kyselemään porukkaa BJJ:n EM-kilpailuihin, ja homma alkoi kiinnostamaan. Sain sponsorijuttuja sovittua niin hyvin, että matka onnistuu. Itselläni kun ei olisi varaa Lissaboniin asti lähteä täysin omakustanteisesti.

EM-skabat järjestetään tammikuun lopussa, joten on tässä sentään vähäsen vielä aikaa saada tuntumaan pukupainiin. Ei sitä aikaa kyllä liikaa ole, kun painoakin pitäisi tiputtaa vielä aika reilusti.

Näillä mennään ja jatkoa luvassa, kunhan tulee taas sanottavaa.

KIITOS KAIKILLE, JOTKA ON TUKENUT MEIKÄLÄISTÄ!

Kamera.... KÄY!

Terve teille äidin pikku räkänokille!

Joulu on antamisen aikaa. Kiitos Jani Mesikämmenelle kuvasta!

Pitkän unelmoinnin ja harkinna jälkeen vihdoinkin tein sen! Ostin itselleni kunnon kameran.

Aikaisemmin blogin kirjoittaminen harmitti, kun en ole saanut kunnollisia kuvia lisätä juttuihin. Lähes aina lisäämäni kuvat olivat enemmän tai vähemmän suttuisia. Nyt sentään sitä ongelmaa ei ole... Kunhan opin ensin käyttämään tätä kameraa kunnolla.

Ai niin, meinasin unohtaa. Käynnissä on menossa "Taistelijan Joulupakkaus"-keräys, jolla pyritään tukemaan huostaanotettujen lasten ja nuorten urheilutoimintaa. Idean isänä toimii Finnfighters' Gymin taistelija-konkari, Arttu Nyman. Jouluhan on antamisen aikaa. Anna siis sinäkin!

Arttu Nyman

"Liikunta on parhaita tapoja tukea lasten henkistä ja psyykkistä kasvua. Tiedän tasan tarkkaan miltä heistä tuntuu. Itsetunto on koetuksella. Sitä on helppoa kohottaa tarjoamalla heille onnistumisen tunteita ja opettamalla käsittelemään epäonnistumisia."

-Arttu Nyman-

Lisätietoa voi lukea Facebook: Taistelijan Joulupakkaus

Käykää myös lukemassa kamppailija-kollegoiden sivustoja
-Eve Karelehto
-Maiju Kujala
-Team Peltoniemi

Cage: Challenger

 3.12.2011 järjestettiin Riihimäellä Cage Challenger-tapahtuma. Paikalla oli FFG:ltä kaksi taistelijaa. Juice "Juha" Saarinen ja Timo-Juhani "Tipi" Hirvikangas.

Tipi on tunnettu murhaavista mattotekniikoistaan, mutta tässä matsissa mentiinkin eri tyylillä. Tipi piti ottelun pystyssä, hallitsi hyvällä nyrkkeilyllä ja uhkarohkeilla hyppypolvilla. Hieno voitto kaikin tuomariäänin!

Juice pelasi omalla tyylillään. Haki alussa vastustajan iholle ja hetken clinch-työskentelyn jälkeen vei ottelun mattoon. Muutama kunnon moukari ja siihen päälle kyynerpääiskuja. Vastustaja luovutti!

Onnea tältä pullukalta pojjiille!

Meikäläisellä ei ole tapahtumasta kuvia, joten käytän omasta arkistostani löytyneitä vanhoja kuvia, jotta näette miten hurjista kavereista on kysymys.

Tipi on iloinen vesseli!

Juice murjomassa meikäläistä

Why I still love Judo

Judostahan tämä koko homma meikäläisellä lähti. Ei siis ihme, että välillä vaparissakin tulee haettua mitä ihmeellisimpiä heittoja. Ei siitä pääse yli! Se tunne vaan on niin mahtava, kun saa toisen heitettyä tonttiin katon kautta. Ja on se muuten upeaa katseltavaakin!

Ehkä joskus valotan enemmänkin omaa taustaani... Painotus sanalla "ehkä".

Boys (and girls) are back in town!

Eilistä oli jo odotettu, kuin kuuta nousevaa. Hilti BJJ-tiimin painileiri Finnfighters' Gymillä, joka yleensä järjestetään muutaman kerran vuodessa. Mukana oli jäseniä eri puolilta Suomea, ja myös Ruotsista.

Ennen leiriä otin taas selkääni Juice Saariselta, kun jätkällä on matsi tulossa viikon päästä. Naama on aika hassu!

Leiri alkoi puoliltapäivin ja lukkopainitreenien vetäjinä toimivat Finnfighters' Gymin kokeneet konkarit, Toni Linden ja Timo-Juhani "Tipi" Hirvikangas. Kävimme läpi asiallisia kuristuksia ja tietenkin sparrasimme paljon. Mukavaa painia uusien tyyppien, ja välillä vanhojenkin kanssa. Selkään tuli ja hauskaa oli!

Big thanks to Karin Gren for this picture!

Tämän jälkeen oli vielä BJJ-treenit, joihin en valitettavasti pystynyt osallistumaan. Näiden harjoitusten jälkeen Sauli Heilimö myönsi Rami Blomqvistille ja Nanna Saadille BJJ:n siniset vyöt! Paljon onnea ansaituista vöistä!

Sauli Heilimö ja uusi sinivöinen, Rami Blomqvist

Nanna Saadi... Nea nyrkit pystyssä. Suurkiitos Eve Karelehdolle kuvasta!

Mediaa ja massoja

Kiireitä on tällä pienellä pojalla riittänyt, kun töissä menee päivät ja ehtoot vietän treeneissä. Parisuhdettakin pitäisi koittaa ylläpitää tässä välissä. Yllättävän hyvin se tosin on onnistunut, eikä ole vielä sen enempää väsymystä havaittavissa.

Menin lupautumaan vakituiseksi treenien vetäjäksi perjantaisin. Aiheena tietenkin vapaaottelu. Odotin treeneihin about 5-10 ihmistä, mutta paikalla taisi olla ainakin 20 innokasta taistelijaa. Toivottavasti en pelästyttänyt kaikkia heti pois.

Olen yleensä tottunut vetämään lukkopainitreenejä, joten vapaaottelu tuo uutta haastetta mukaan ohjelmaan. Treenit luistivat mielestäni hyvin ja toivon, että muut olivat samaa mieltä. Aivan täysin nappiin ei kuitenkaan kaikki mennyt, kun eräältä henkilöltä paikahti lonkka pois paikoiltaan. Onneksi tällaiset haaverit ovat harvinaisia, vaikka ajoittain melko rajusta lajista kysymys onkin. Pikaista paranemista taistelijalle!

Lauantaina vuorossa oli nopeat sparrit Juha "Juice" Saarisen kanssa, jonka jälkeen vuorossa oli Jani Mesikämmenen järjestämä mediavalmennus-seminaari. Etenkin blogi-keskustelu toi paljon mietteitä omaan tekemiseeni. Ehkä sitä voisi paremminkin hoitaa näitä hommia.

Päätin lisätä Tuomo "Laiha" Peltoniemen, Eve "Voima" Karelehdon ja Maiju Kujalan blogien linkit "Asiallisia Sivustoja"-kohtaan... Käykää katsastamassa tyyppien sivut!

Parempaan suuntaan...

No niin nyt on lukkopainin Finnish Openit kisattu.... Mutta palataanpas hieman takaisin päin...

... Viikko sitten lauantaina pääsin treenailemaan Joensuusta asti matkustaneiden Sami Pölläsen ja Timo Karttusen kanssa. Kummatkin herrat valmistautuivat omiin vapaaottelukoitoksiinsa ja ajattelin, että jos vain voin jotenkin auttaa heitä, niin sen myös teen! Treenit oli mukavat, hiki tuli ja kovaa lyötiin... Treenien lopussa alasvientitilanteessa onnistuin vääntämään polveni sivuttain. Tuntui ikävä vihlaisu, mutta homma jatkui. Noh, lopputulos oli se, että pidin seuraavan viikon taukoa painista ja keskityin vain pudottelemaan painoa ja toivoin, että polvi olisi kunnossa kisapäivänä.

Kisapäivä koitti! Painon olin saanut alas ja polvikin tuntui suht ehjältä. Olin viikon verran takonut päähäni ajatusta, että nyt otetaan ihan rennosti ja pidetään hauskaa. Tiesin sarjassani olevan pari hyvää vastustajaa, joten innolla odotin, mitä tuleman pitää... Ajelin kisapaikalle ja huomasin ilokseni, että tapahtuma eteni hyvää vauhtia... "Ehkä mulla ei menekään täällä koko viikonloppua!"... Kova jano oli painonpudotuksen takia, joten punnitukseen halusin mahdollisimman pian. Heti puntarin jälkeen nestettä kroppaan ja valmistautumaan matsiin, joka koittaisi hyvinkin pian.

Vastustajaksi tuli Antti Kästämä, joka on käsittääkseni voittanut vapaaottelun SM-kultaa pari kertaa, eli kaverilla oli kokemusta kisaamisesta ihan kylliksi. Aloitin matsin rauhallisesti hakien paria alasvientiä, jotka tuntuivatkin tosi hyviltä. Olin tulessa! Heti kun pisteet alkoivat hain taas omaa pravuuri alasvientiäni ja nappasin 4 pistettä... Pientä taistelua ja koitin hullua hyppyä kaverin selkään ja päädyin alle. Noh, äkkiä ylös ja homma jatkui pystyottelusta. Kaveri haki hyvin jalkasaksia ja päädyttiin mattoon. Vastustaja haki tiukasti vakiokuristustaan, jolla olen hänen nähnyt voittavan useita otteluita, joten otin todella rauhallisesti. Pääsin pois suht helposti ja vastustaja haki vielä jalkalukkoa, jonka passasin. Aika loppui! Voitto 7-0 pistein...

Seuraavana vuorossa oli finaali, jossa sain vastaani todella kokeneen Hannu Karjalaisen. Rennolla asenteella lähdin ottelemaan, mutta taisin antaa turhan paljon kunnioitusta vastustajan meriiteille. Helppohan se on tässä miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei... Karjalainen sai alasviennin, mutta pääsin hetken päästä ylös. Toinen alasvientiyritys jonka sain passattua ihan kivasti... Homma jatkui pystyssä, josta Karjalainen haki hyvin jalkaan kiinni ja vei meikäläisen tonttiin. Pari huonoa yritystä meikäläiseltä ja Karjalainen pääsi luiskahtamaan selkään ja kaivoi about 6 minuutin taistelun jälkeen kuristuksen kiinni. Harmitti hieman, mutta minkäs teet.

Kisoista jäi siis saldoksi hopeamitali ja roppakaupalla kokemusta! Opin paljon lisää itsestäni ja sain myös paljon itseluottamusta lisää... Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin...

Kiitokset Tehoravinteelle, Valloxille ja Ravintola Murinalle meikäläisen avittamisesta!

Palkintokorokkeelta

Christian "Pallo" Lindström ja meikäläinen

Hitaasti eteenpäin...

Matka kohti kisoja on sujunut kokolailla hyvin, vaikka ei täysin vaivattomasti. Maanantaina painiessani kaveri rysähti koko painollaan niskaani, josta kuuluikin komea rusahdus. Niska ja selkä olivatkin odotetusti melko jäykkiä seuraavat päivät, joten painin aika kevyesti, mutta nyt taas ollaan päästy kovan painin makuun takaisin. Tuntuu, että kunto on siellä missä sen pitääkin olla ja taitojakin tulee hitaasti, mutta varmasti lisää.

Painoa olen pikkuhiljaa tiputellut ja ollaankin päästy 104 kilosta siihen 102 kiloon... Kisoihin vielä 2 viikkoa aikaa, joten ei pitäisi olla mikään ongelma matsata -98,9 kiloisissa. Paino olisi kuitenkin hyvä saada melko lähelle tuota 99 kiloa ilman nesteiden tiputuksia, sillä lukkopainissakin nykyään punnitus tapahtuu hieman ennen ensimmäistä matsia, eli tankkaamaan ei ehdi... Nähtäväksi jää, miten homma tästä kehittyy...

Lauantaina olin hiomassa tekniikkaa Loimaalla Hannu "Mänsä" Männistön kanssa. Hyviä kikkoja on tullut keksittyä muiden kiusaksi!

Hannun kanssa mietittiin juttuja

Hannu ja meikäläinen

Paino: 102kg

Loppuun vielä kiitokset Tehoravinteelle, Ravintola Murinalle ja Vallox Oy:lle tuesta! Arvostan apuanne!

Let's Get Ready To Rumble

Terve taas!

Valmistautuminen lukkopainin Finnish Openeihin on alkanut hyvin. Paljon painia alla ja homma tuntuu luistavan suht hyvin, vaikka pieniä vammoja tässä on tullutkin.

Vaikka painikisoihin valmistaudunkin, niin vaparia on tullut otettua myös ihan kiitettävästi. Olen yrittänyt avittaa paria treenikaveria, jotka kisaavat eri vaparitapahtumissa. Hyvin menee ja uskon, että se näkyy lopputuloksessa!

Omat vaparimatsit ovat hetken jäissä, jotta saadaan painikisoja pois alta ja sitten ehkä taas lähden taistelemaan kehään/häkkiin. Tarkoitus on vielä matsata Brasilialaisessa Jiu-Jitsussakin tämän vuoden puolella. Kaikki nämä kokemukset kuitenkin palvelevat vapaaotteluharrastusta. Arvokkaita kisakokemuksia ja uusia taitoja tulee arsenaaliin roppakaupalla.

Tämän viikonlopun olen ottanut hyvin rauhassa, sillä kroppa alkoi näyttämään merkkejä väsymyksestä ja se näkyi treeneissäkin jo. En vain saanut mitään irti itsestäni ja kaikki tuntui todella väkinäiseltä... Ei hyvä ollenkaan!

Vaikka mieli tekikin painia, niin pakko on vain ottaa nämä pari päivää ihan iisisti ja lepäillä. Maanantaina taas sorvin ääreen! En malta odottaa!

Huh! Painoakin pitäisi vielä pudotella se 5 kiloa... Ei kiinnoistaisi yhtään, mutta pakko se on. Päivittelen tänne pian lisää kisoihin valmistautumisesta ja painonpudotuksesta....

-Pekka S.-

Lihaksia metsästämässä

Terve taas teille kaikille äidin pikku talttahampaille! Pikku-Pekalla on riittänyt kiirettä taas. Painia painin perään, mutta nyt mukana on myös ollut juoksemista sen ihanissa eri muodoissa... Nyt olin siis sarkastinen! Juokseminen on ihan perseesta suoraan sanottuna. En kuitenkaan voi kieltää, etteikö se olisi hyvää treeniä, vaikka vastenmielistä onkin. Äijät on usein meikäläistä patistanut juoksulenkille ja nyt olen vihdoinkin päässyt siihen kunnolla mukaan. Varsinkin, kun sain hienon lenkkeilypuvun (Kiitos Markolle siitä). Ja kiitos myös Jukalle patistamisesta ja siitä että hän yritti tappaa meikäläistä mäkisprinteillä.

Punttitreeniäkin olen alkanut tekemään vähän enemmän ajatuksen kanssa. Yleensä se oli vain hauskaa ajanvietettä, mutta nyt olisi tarkoitus TOSISSAAN kehittää itseään lajia ajatellen. Räjähtävyyttä etenkin pitäisi kehittää paljon. Siitä saan kuulla eräältä mukavalta henkilöltä päivittäin... Räjähtävyys on kuitenkin lukkopainissa ja vapaaottelussa todella tärkeä osa-alue. Alasviennit ja mattotekniikat vaativat paljon räväkkyyttä toimiakseen kunnolla. Hitaasti rutistamalla ei touhusta välttämättä tule mitään... Tarkoitus on myös ajan kanssa kehittää ihan perus voimatasoja. Lisävoima kun ei koskaan ole pahitteeksi, kun isojen lihaskasojen kanssa joutuu vääntämään. No joo, katsotaan mitä tässä tapahtuu. Toivottavasti pysyn kunnossa ja treeni kulkee hyvin.

Päivittelen taas tänne myöhemmin omaa kehitystä... Ai niin... Pari tuoretta kuvaa....

Tekniikan hiomista...

... Ei se nättiä ole, mutta parempaan suuntaan kuitenkin mennään.

Uutta ja kivaa!

Pikkuisten vastoinkäymisten jälkeen treeni on taas alkanut luistamaan kohtuullisen hyvin. Kunto on palautunut omalle tasolleen ja tekniikatkin alkavat pikkuhiljaa tulemaan takaisin mieleen, vaikka työtähän tämä vaatii. Harmittavan flunssan päätti lyödä päälle, mutta eipä tuo pahemmin treenejä ole haitannut. Parantanutkin ehkä, kun mukana on vähän kiukkuakin.

Olen tuonut tässä innostuksissani pari uutta upeaa asiaa ohjelmistooni. Olen lisännyt paljon säkkitreenejä mukaan. Kyllähän sitä ennenkin tuli muksittua säkkiä, mutta nyt siinä on enemmän ajatusta mukana. Olen myös lisännyt säkin takomisen matossa. Hyvä lyöntivoimaharjoitus ja samalla pääsee laittamaan sen oman kondiksen koetukselle. Harmillisesti aikaa lisätreeneihin ei pahemmin ole, joten monesti yhdistelen juttuja. Säkkitreenit teen usein ennen lukkopainitreenejä yms... Pakkohan se on, vaikka hapottaisikin myöhemmin hieman. Sillähän se kunto kasvaa, kun jaksaa vaan tahkota. Suomalaisella sisulla mennään perkele!

Pakkiin... Pakkiin... Pakkiin!

Kerrankin kädet suojauksessa... Koukku kenties tulossa...

Takakäsi puhuu

Ja välillä murjotaan matossakin!

Toinen asia, mistä olen todella iloinen, on uusi tatamiseinä FFG:llä. Tämä mahdollistaa hyvän clinch-treenin (pystypainia) seinää vasten. Seinä siis tässä tilanteessa simuloi häkkiä, jossa useasti vapaaotteluita käydään. Aiemmin kunnon clinch-painille ei ollut mahdollisuuksia, vaikka kehä salilla onkin pitkään ollut. Köysiä vasten painiminen on kuitenkin aivan eri maailma, kuin seinää (tai siis häkkiä) vasten. Ja seinää vasten on paljon hauskempaa muutenkin. Olenkin tässä lyhyellä aikaa oppinut paljon uutta Juha "Guru" Saariselta, joka on melkoinen nero clinch-tilanteessa... Kyllä mä vielä sen joku kaunis päivä pieksen pystypainissa. Se kaunis päivä ei tosin ole tulossa vielä pitkään aikaan, mutta ehkä se joskus vielä koittaa...

Tämä oli nyt tällainen pikkuinen päivitys mun touhuilusta... Muistaakaa käydä katselemassa näitä sivuja. Yritän taas useammin päivitellä, kertoa kuulumisia ja pohtia päivän polttavia puheenaiheita. Kiitos!

Tatamiseinä... Kiitos Erkka Sahlströmille kuvasta!

Take 'em Down!

Vaikka mattopaini on kamppailulajeissa ollut aina se ensirakkauteni, niin se ei tarkoita, ettenkö voisi muutakin tehdä. Olenkin huomannut treenavani enemmän ja enemmän pystypainia.

Kilpailutilanteessa kaikki otteluthan alkavat pystystä, joten järkevää olisi harjoitella pystyottelua, että ensiksi saadaan se ottelu sinne omalle mukavuusalueella, eli minun tapauksessani mattoon. Ikäväkseni voin todeta, että pystypainia treenataan harmittavan vähän, ja se näkyy. Kisoissa tyypit istuvat perseelleen heti matsin alkaessa, tai sitten alistutaan heti siihen alasvientiin. Ei siis laiteta edes hanttiin, kun toinen lähtee viemään tonttiin. Kellahdetaan vaan perseelleen ja aletaan pelaamaan sitä "omaa peliä"... Ikävä tapa, mutta hyvinkin yleinen!

Finnish Open

Meikäläinen on koittanut tällaisesta päästä, sillä se "alistuminen" näkyy usein sitten muissakin tilanteissa. Kuten esimerkiksi tiukoissa painitilanteissa, joissa kummallakin ottelijalla on samat mahdollisuudet päästä tilanteessa niskanpäälle. Puhtaat Jiu-jitsu-miehet kellahtavat yleensä heti tilaisuuden tullen selälleen, eivätkä edes yritä päästä päälle ja hyödyntää kyseistä tilannetta. Noh, lukkopainissa tämän vielä voi antaa anteeksi, mutta vapaaottelussa tuo saattaa olla suuri virhe. Alla ei kuitenkaan ole kiva olla, kun toinen tiputtelee pommeja leukapieleen julmalla voimalla... Tai kaikkihan me pidämme eri asioista, mutta tuo ei lukeudu ihan omiin suosikkeihini.

Ylös on päästävä! Meikäläinen alla EM-kisoissa...

Vapaapainitreenien olen huomannut auttavan tässä asiassa huimasti. Oma pelini onkin muuttunut paljon sen seurauksena. Pystystä lähden rohkeammin hakemaan alasvientejä ja matossa en anna missään tilanteissa periksi, vaan kaikki taistelut katsotaan loppuunasti... "Never give up 'till the wheels fall off!"... Raskastahan se on kuin perkele, mutta mitäs sitten!? Kunto ja sisukkuus kasvaa kovaa vauhtia ja vastustajille tulee vaikeuksia kilpailuissa. Isoissa pojissa tämän etenkin huomaa, sillä heidän kunto monesti loppuu, kun tarpeeksi kauan jaksaa runnoa agressiivisesti päälle... Ja minähän runnon!

Meikäläistä viedään tonttiin...

... Taistelu jatkuu....

... Ja jatkuu, kunnes ollaan voitolla.

Kiitos taas niille muutamalle lukijalle, ketkä jaksoivat lukea mun jaaritteluni loppuun! Ja kiitos kuvaajille näistä hyvistä kuvista!

Vapaapaini... Mitä se on!?

Selkäsauna tamperelaisittain...

Ilokseni sain kuulla, että Tampereelta oli tulossa muutama kova nimi painimaan FFG:lle... Eli muuta vaihtoehtoahan ei ollut, kuin hypätä autoon ja päristellä salille. Paikalle menin kuitenkin hieman etuajassa, sillä tarkoitus oli jälleen taistella Eemeli "Tyson" Sainion kanssa. Muutama erä nyrkkeilyä ja lopuksi muutama erä vaparia... Tässä vaiheessa salille alkoi ilmestymään kovia tekijöitä. Mukana mm. Marcus Vänttinen, Janne-Pekka Pietiläinen, Kari Peltola, Jukka Saarinen ja Jarno Nurminen (ja pari muutakin kovaa jannua oli mukana!)... Harmillisesti en kaikkien herrojen kanssa päässyt nujuamaan, mutta Peltola ja Pietiläinen olivat valmiita pieksemään meikäläistä hieman, valmistautuessaan tuleviin lukkopainin MM-kilpailuihin... Mikäpäs siinä, selkään sitten vaan. Mukavaa, kun joku välillä tiputtelee mua täältä pilvistä leijumasta.

Äijät vaikuttivat olevan kovassa kunnossa kumpikin! Kovasti yritin laittaa hanttiin, hyvin vaihtelevalla menestyksellä. No, selväksi ainakin kävi, miksi juuri he ovat MM-kisoihin menossa, enkä minä... Huomaa, että tyypit ovat tottuneet painimaan muiden isojen kavereiden kanssa. Peli oli tarkkaa ja harkittua, eikä virheitä pahemmin tullut, mikä tietysti pisti mutkin miettimään oman pelini heikkouksia ja vahvuuksia... Mutta täytyy sanoa, että on mahtavaa ottaa noin kovatasoisten isojen kavereiden kanssa kunnon sparria. Jälleen tuli laitettua paljon uusia juttuja korvan taakse.

Tampereen poikia

Vale Tudoa ja vapautta

Taas elämässä sattuu ja tapahtuu...  Polvivammojen takia ei tullut pahemmin painittua ja SM-kilpailutkin jäävät sen takia väliin. Voimaharjoittelua tuli sentään tehtyä senkin edestä. Olihan se ihan mukavaa vaihtelua perinteiselle lajiharjoittelulle, mutta palo takaisin painimaan oli todella kova. Viimeviikolla pääsin sitten viimeinkin takaisin tositoimiin. Maanantaina saapui paikalle Tampereen hurjia (Janne-Pekka Pietiläinen ja Jarno Nurminen), joiden kanssa on aina ilo vääntää. Mielelläni painisin enemmänkin heidän kanssaan... Maanantaina tuntui, että mikään ei saa mua pahalle tuulelle. Olin niin innoissani, kun vihdoin pääsin takaisin FFG:lle vääntämään oikein kunnolla! Tämä ei siis tarkoita, että paini olisi kulkenut jotenkin erityisen hyvin, koska sitä se ei tehnyt. Nopeasti se pikkuinen tauko vaikuttaa, mutta ei onneksi mitenkään radikaalisti. Kivaa oli ja tästä olisi hyvä jatkaa taas eteenpäin kovalla vauhdilla. Polvetkin kestivät!

Fiilistelyä!

Tiistaina kävin vetämässä hyvän punttitreenin ja keskiviikkona subbaritreenit Loimaalla. Innolla odotellaan uutta alkeiskurssia sinne, jonka pitäisi alkaa 12.9... Hienoa hienoa!... Torstaiksi sain sovittua treenit Markus "Maaku" Halkosaaren kanssa FFG:llä. Tarkoituksena oli nyrkkeillä ja nujuta matossakin hieman. Mukaan tarttui myös Juha "Juice" Saarinen. Tiesin tästä tulevan raskas treeni. Kummatkin kaverit lyövät lujaa ja ovat nyrkkeilyssä valovuosia edellä meikäläistä, mutta sehän ei menoa haitannut. Pää tuli kipeäksi ja kovasti koitin pahaa mieltä jakaakin, mutta siitä ei tainnut tulla mitään. Opin kuitenkin paljon.

Sauli ja Maaku hengailemassa treenien jälkeen

Vihdoinkin saapui perjantai, jota olin odottanut, kuin kuuta nousevaa. Tarkoituksena oli vetää vapaaottelutreenit Loimaalla ja sen jälkeen aloittaa nollaus... Eli sen jälkeen vuorossa saunaehtoo painiporukalla! Treenit meni kivasti ja porukka tuntui tykkäävän vähän erilaisista treeneistä, mitä vedin. Itsekin tykkäsin, vaikka en niin aktiivisesti päässytkään riehumaan kun piti katsella, että pojat ei tapa toisiaan. Treenit lopetettiin mukavaan kuntopiiriin ja hiki tuli. Nyt olisi mukava avata se olut! Ai että, kyllähän se hyvältä maistui! Loppuehtoo menikin saunoessa ja rupatellessa. Ja yllättäen puheenaiheena lähes koko ehtoon oli painiminen, mutta vastapainoksi päästiin käymään läpi myös lapsuusajan TV-sarjat. Kun painiporukalla ollaan liikkeellä, niin se on varmaan, että pitää riehumista myöskin katsella. UFC-tapahtumat olivat siis suosiossa, mutta vain hetken aikaa, kun piti jo kiirehtiä baarireissulle. Hiljaista oli, mutta oli sen verran hyvä porukka mukana, että ei siihen paljoa muita tarvittukkaan. Näitä lisää!

Hannu ja Markus... Ihmeellisen hauskaa on Markuksellakin!

Painiminen on kivaa!

Hilti Tillsammans!

Minä ja Pedro Duarte Finnfighters' Gymillä

Suht onnistunut alasvienti....

... Ja tässä toinen!

Matsissakin voi olla hauskaa... Hymy herkässä ja peukku pystyssä.

Ryhmäpose ennen Kokkola Fighttia

Hieno ajoitus kuvaajalla... Meikäläinen potkittavana.

Kokkola Fight ohi! Saa hymyillä!

Lisäilin tänne nyt muutamia kuvia "urastani"... Toivottavasti tykkäsitte.... Peace!

Olemisen sietämätön keveys

Nyt sitä ollaan vaan! Todella ärsyttävää istua vain kotona ja tuijottaa seinää! Onhan se kiva olla vaan, mutta pitäisi olla se mahdollisuus lähteä treenaamaan, jos huvittaa. Kovat on halut urheilla, mutta kun ei, niin ei!

Eli nyt pitää vähän tarkentaa... Torstaina kesken työpäivän alkoi polvi hitaasti mutta varmasti sattumaan. Syytä tähän en tiennyt, kun polvea en mitenkään vääntänyt, tai mitään... Ajattelin, että polvi "otti itseensä" keskiviikkoiset treenit. Kipu tuntui kuitenkin olevan aivan polven pinnassa ja kävelemään pääsin hyvin. No, eipä siinä mitään. Vapaaottelutreenit jäi torstailta väliin ja ajattelin, että "kyllähän mä perjantaina pääsen repimään päästä"... No, seuraavana päivänä polvi oli edelleen yhtä kipeä, ja nyt hieman turvoksissakin. Kipu kuitenkin tuntui edelleen olevan aivan polven pinnassa. Töihin ei kuitenkaan ollut menemistä. Aivan liikaa kävelemistä kipeälle jalalle... Lääkärissä käynti oli edessä... Noh, eipä sekään ollut niin helppoa, kuin olisi olettanut.

Aamulla töihin soittaessani kävi ilmi, että Loimaan Työterveys, missä normaalisti kävin, olisi kesälomilla. Eli Alastaron terveyskeskukseen sitten! Numeron katsoin nopeasti netistä ja kun soitin... "Numero ei ole käytössä!"... Okei, mitä helvettiä!? No, autoon ja terveyskeskukselle... Nyt tajusin! Alastaron Terveyskeskus kesälomilla! Aikamoista! Eli suunta Loimaalle ja pääterveysasemalle... Siellä sentään pääsin lääkärille. Lääkäri epäili myös, että polvi oli vain "ottanut itseensä" ja ärtynyt pikkasen. Määrättiin kipulääkettä ja kylmähoitoa. Katsotaan nyt, saanko turvotusta laskettua, vai tuleeko toinen reissu lääkäritädille maanantaina. Kumpa vain tulisi polvi nopeesti kuntoon, että pääsisi taas sorvin ääreen. Eihän tällaista rentoa oleskelua pienen pojan pää kestä!

Stick'n Move!

Monesti pystyottelu on se asia, mistä yleisö tykkää. Onhan se hienoa nähdä, kun kaksi isoa miestä hakkaa toisiaan päät veressä ja kokeilevat, kumpi tippuu ensiksi. Itsekin myönnän, että tykkään seurata sellaisia otteluita, missä ei malta edes istua aloillaan. Sellainen ottelutyyli on jännittävää ja yleisön mieleen, mutta ei se kauhean fiksua loppujen lopuksi ole!

Noh, eihän se pystyottelijana olo tietenkään tarkoita, että pitäisi hulluna vain hakata. Homman voi hoitaa järkevästikin. Suojata, väistellä ja iskeä harkitusti. Tähän olen itsekin yrittänyt pyrkiä. Tekniseen ottelutyyliin. En haluaisi luottaa vain voimaan ja tuuriin. "Huidotaan tässä ja toivotaan, että se tippuu!"... Itse olen aina ihaillut ottelijoita, jotka osuvat, mutta eivät ota osumaa. Siinä on jotain niin maagista. Useimmiten nämä ottelijat eivät kuitenkaan ole tyyliltään niin viihdyttäviä suuren yleisön mielissä. Mutta miksi ihmeessä asia on niin!? No eihän se voi olla kivaa katseltavaa, kun toinen ei ota osumaa, eikä vuoda kuiviin kehässä! Tajusitte varmaan, että olin aavistuksen sarkastinen....

Osumaa Kokkolassa

Mielestäni hyvä jalkatyöskentely, liike ja iskupaikkojen hakeminen voi olla todella mielenkiintoista katseltavaa. Ja fiksua ottelemista! Tähän ollaan panostettu paljon, kun ollaan yritetty tehdä meikäläisestä edes jonkinmoista pystyottelijaa. Turha ottaa iskuja vastaan, jos voi liikkua alta pois ja satuttaa toista siinä samalla! Noh, onhan se helpommin sanottu, kuin tehty... Iskujen välttäminen ei olekaan niin helppoa, kuin miltä se saattaa näyttää ja etäisyyden pitäminen vastustajaan on vaikeaa ja kuluttavaa. Omituista kyllä, se kova työ alkaa tuottamaan tulosta. Alkaa siis oikeasti osumaan ja saa jopa väistettyä pari lyöntiä silloin tällöin.

Takakäsi puhuu....

... Ja sit nopeesti alta pois!

Sparrailen usein pienempien vastustajien kanssa, joilla on nopeusetu puolellaan. Tämän uskon palvelevan tyyliäni tulevaisuudessa. Pienten vastustajien kanssa liikkuminen on täysin erilaista ja on oltava erityisen valppaana kokoajan, muuten tulee kuokkaan... Kun vastaan tulee kaveri, joka on samaa kokoluokkaa meikäläisen kanssa, huomaan usein olevani askeleen edellä monissa tilanteissa. Pystyn lyömään ja poistumaan paikalta, ennen kuin toinen möykky ehtii heittämään sen tappavan koukun leukaperiin. Tosin, aina en ehdikään pois tieltä ja silloin sattuu.

Joskus tulee kuokkaan hieman

Oma ongelmani on ehkä nyt ollut se, että en ole saanut tarpeeksi kisakokemusta pystyottelusta. Vaparimatsini päätyvät usein sinne omalle mukavuusalueelle, eli mattoon ja kokemus lyömisestä jää minimiin. Treeneissä homma kyllä luistaa ihan hyvin, mutta matseissa ei oikein touhusta tule mitään. Tähän asiaan on ollut hieman tarkoitus puuttua ja ajatukset nyrkkeilymatseista amatööritasolla kelluvat ilmassa. Olisi jännää kokeilla, mihin sitä itse oikeasti pystyy, kun ei voikaan mennä sinne mattoon ja lukottaa toista. Olisi liikuttava, väisteltävä ja pelattava etäisyyden kanssa, jotta saisi vastustajan kukistettua. Onhan tämä nyt vielä hieman kaukainen haave, mutta ei ollenkaan mahdoton ajatus. Toisi varmasti omaan peliin paljon uusia elementtejä ja luottamus omaan pystyotteluun kasvaisi... "Eihän tää olekaan hei niin paha juttu!"

Tankojumppaa!

Roikkumista ja jalkojen heiluttelua...

... Lisätään siihen vielä leuanveto!

Mielenkiintoinen liike

Aikamoista taiteilua

Possea juhannustreeneissä