lauantai 23. heinäkuuta 2011

Olemisen sietämätön keveys

Nyt sitä ollaan vaan! Todella ärsyttävää istua vain kotona ja tuijottaa seinää! Onhan se kiva olla vaan, mutta pitäisi olla se mahdollisuus lähteä treenaamaan, jos huvittaa. Kovat on halut urheilla, mutta kun ei, niin ei!

Eli nyt pitää vähän tarkentaa... Torstaina kesken työpäivän alkoi polvi hitaasti mutta varmasti sattumaan. Syytä tähän en tiennyt, kun polvea en mitenkään vääntänyt, tai mitään... Ajattelin, että polvi "otti itseensä" keskiviikkoiset treenit. Kipu tuntui kuitenkin olevan aivan polven pinnassa ja kävelemään pääsin hyvin. No, eipä siinä mitään. Vapaaottelutreenit jäi torstailta väliin ja ajattelin, että "kyllähän mä perjantaina pääsen repimään päästä"... No, seuraavana päivänä polvi oli edelleen yhtä kipeä, ja nyt hieman turvoksissakin. Kipu kuitenkin tuntui edelleen olevan aivan polven pinnassa. Töihin ei kuitenkaan ollut menemistä. Aivan liikaa kävelemistä kipeälle jalalle... Lääkärissä käynti oli edessä... Noh, eipä sekään ollut niin helppoa, kuin olisi olettanut.

Aamulla töihin soittaessani kävi ilmi, että Loimaan Työterveys, missä normaalisti kävin, olisi kesälomilla. Eli Alastaron terveyskeskukseen sitten! Numeron katsoin nopeasti netistä ja kun soitin... "Numero ei ole käytössä!"... Okei, mitä helvettiä!? No, autoon ja terveyskeskukselle... Nyt tajusin! Alastaron Terveyskeskus kesälomilla! Aikamoista! Eli suunta Loimaalle ja pääterveysasemalle... Siellä sentään pääsin lääkärille. Lääkäri epäili myös, että polvi oli vain "ottanut itseensä" ja ärtynyt pikkasen. Määrättiin kipulääkettä ja kylmähoitoa. Katsotaan nyt, saanko turvotusta laskettua, vai tuleeko toinen reissu lääkäritädille maanantaina. Kumpa vain tulisi polvi nopeesti kuntoon, että pääsisi taas sorvin ääreen. Eihän tällaista rentoa oleskelua pienen pojan pää kestä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti