Lihaksia metsästämässä

Terve taas teille kaikille äidin pikku talttahampaille! Pikku-Pekalla on riittänyt kiirettä taas. Painia painin perään, mutta nyt mukana on myös ollut juoksemista sen ihanissa eri muodoissa... Nyt olin siis sarkastinen! Juokseminen on ihan perseesta suoraan sanottuna. En kuitenkaan voi kieltää, etteikö se olisi hyvää treeniä, vaikka vastenmielistä onkin. Äijät on usein meikäläistä patistanut juoksulenkille ja nyt olen vihdoinkin päässyt siihen kunnolla mukaan. Varsinkin, kun sain hienon lenkkeilypuvun (Kiitos Markolle siitä). Ja kiitos myös Jukalle patistamisesta ja siitä että hän yritti tappaa meikäläistä mäkisprinteillä.

Punttitreeniäkin olen alkanut tekemään vähän enemmän ajatuksen kanssa. Yleensä se oli vain hauskaa ajanvietettä, mutta nyt olisi tarkoitus TOSISSAAN kehittää itseään lajia ajatellen. Räjähtävyyttä etenkin pitäisi kehittää paljon. Siitä saan kuulla eräältä mukavalta henkilöltä päivittäin... Räjähtävyys on kuitenkin lukkopainissa ja vapaaottelussa todella tärkeä osa-alue. Alasviennit ja mattotekniikat vaativat paljon räväkkyyttä toimiakseen kunnolla. Hitaasti rutistamalla ei touhusta välttämättä tule mitään... Tarkoitus on myös ajan kanssa kehittää ihan perus voimatasoja. Lisävoima kun ei koskaan ole pahitteeksi, kun isojen lihaskasojen kanssa joutuu vääntämään. No joo, katsotaan mitä tässä tapahtuu. Toivottavasti pysyn kunnossa ja treeni kulkee hyvin.

Päivittelen taas tänne myöhemmin omaa kehitystä... Ai niin... Pari tuoretta kuvaa....

Tekniikan hiomista...

... Ei se nättiä ole, mutta parempaan suuntaan kuitenkin mennään.

Uutta ja kivaa!

Pikkuisten vastoinkäymisten jälkeen treeni on taas alkanut luistamaan kohtuullisen hyvin. Kunto on palautunut omalle tasolleen ja tekniikatkin alkavat pikkuhiljaa tulemaan takaisin mieleen, vaikka työtähän tämä vaatii. Harmittavan flunssan päätti lyödä päälle, mutta eipä tuo pahemmin treenejä ole haitannut. Parantanutkin ehkä, kun mukana on vähän kiukkuakin.

Olen tuonut tässä innostuksissani pari uutta upeaa asiaa ohjelmistooni. Olen lisännyt paljon säkkitreenejä mukaan. Kyllähän sitä ennenkin tuli muksittua säkkiä, mutta nyt siinä on enemmän ajatusta mukana. Olen myös lisännyt säkin takomisen matossa. Hyvä lyöntivoimaharjoitus ja samalla pääsee laittamaan sen oman kondiksen koetukselle. Harmillisesti aikaa lisätreeneihin ei pahemmin ole, joten monesti yhdistelen juttuja. Säkkitreenit teen usein ennen lukkopainitreenejä yms... Pakkohan se on, vaikka hapottaisikin myöhemmin hieman. Sillähän se kunto kasvaa, kun jaksaa vaan tahkota. Suomalaisella sisulla mennään perkele!

Pakkiin... Pakkiin... Pakkiin!

Kerrankin kädet suojauksessa... Koukku kenties tulossa...

Takakäsi puhuu

Ja välillä murjotaan matossakin!

Toinen asia, mistä olen todella iloinen, on uusi tatamiseinä FFG:llä. Tämä mahdollistaa hyvän clinch-treenin (pystypainia) seinää vasten. Seinä siis tässä tilanteessa simuloi häkkiä, jossa useasti vapaaotteluita käydään. Aiemmin kunnon clinch-painille ei ollut mahdollisuuksia, vaikka kehä salilla onkin pitkään ollut. Köysiä vasten painiminen on kuitenkin aivan eri maailma, kuin seinää (tai siis häkkiä) vasten. Ja seinää vasten on paljon hauskempaa muutenkin. Olenkin tässä lyhyellä aikaa oppinut paljon uutta Juha "Guru" Saariselta, joka on melkoinen nero clinch-tilanteessa... Kyllä mä vielä sen joku kaunis päivä pieksen pystypainissa. Se kaunis päivä ei tosin ole tulossa vielä pitkään aikaan, mutta ehkä se joskus vielä koittaa...

Tämä oli nyt tällainen pikkuinen päivitys mun touhuilusta... Muistaakaa käydä katselemassa näitä sivuja. Yritän taas useammin päivitellä, kertoa kuulumisia ja pohtia päivän polttavia puheenaiheita. Kiitos!

Tatamiseinä... Kiitos Erkka Sahlströmille kuvasta!

Take 'em Down!

Vaikka mattopaini on kamppailulajeissa ollut aina se ensirakkauteni, niin se ei tarkoita, ettenkö voisi muutakin tehdä. Olenkin huomannut treenavani enemmän ja enemmän pystypainia.

Kilpailutilanteessa kaikki otteluthan alkavat pystystä, joten järkevää olisi harjoitella pystyottelua, että ensiksi saadaan se ottelu sinne omalle mukavuusalueella, eli minun tapauksessani mattoon. Ikäväkseni voin todeta, että pystypainia treenataan harmittavan vähän, ja se näkyy. Kisoissa tyypit istuvat perseelleen heti matsin alkaessa, tai sitten alistutaan heti siihen alasvientiin. Ei siis laiteta edes hanttiin, kun toinen lähtee viemään tonttiin. Kellahdetaan vaan perseelleen ja aletaan pelaamaan sitä "omaa peliä"... Ikävä tapa, mutta hyvinkin yleinen!

Finnish Open

Meikäläinen on koittanut tällaisesta päästä, sillä se "alistuminen" näkyy usein sitten muissakin tilanteissa. Kuten esimerkiksi tiukoissa painitilanteissa, joissa kummallakin ottelijalla on samat mahdollisuudet päästä tilanteessa niskanpäälle. Puhtaat Jiu-jitsu-miehet kellahtavat yleensä heti tilaisuuden tullen selälleen, eivätkä edes yritä päästä päälle ja hyödyntää kyseistä tilannetta. Noh, lukkopainissa tämän vielä voi antaa anteeksi, mutta vapaaottelussa tuo saattaa olla suuri virhe. Alla ei kuitenkaan ole kiva olla, kun toinen tiputtelee pommeja leukapieleen julmalla voimalla... Tai kaikkihan me pidämme eri asioista, mutta tuo ei lukeudu ihan omiin suosikkeihini.

Ylös on päästävä! Meikäläinen alla EM-kisoissa...

Vapaapainitreenien olen huomannut auttavan tässä asiassa huimasti. Oma pelini onkin muuttunut paljon sen seurauksena. Pystystä lähden rohkeammin hakemaan alasvientejä ja matossa en anna missään tilanteissa periksi, vaan kaikki taistelut katsotaan loppuunasti... "Never give up 'till the wheels fall off!"... Raskastahan se on kuin perkele, mutta mitäs sitten!? Kunto ja sisukkuus kasvaa kovaa vauhtia ja vastustajille tulee vaikeuksia kilpailuissa. Isoissa pojissa tämän etenkin huomaa, sillä heidän kunto monesti loppuu, kun tarpeeksi kauan jaksaa runnoa agressiivisesti päälle... Ja minähän runnon!

Meikäläistä viedään tonttiin...

... Taistelu jatkuu....

... Ja jatkuu, kunnes ollaan voitolla.

Kiitos taas niille muutamalle lukijalle, ketkä jaksoivat lukea mun jaaritteluni loppuun! Ja kiitos kuvaajille näistä hyvistä kuvista!

Vapaapaini... Mitä se on!?