... Viikko sitten lauantaina pääsin treenailemaan Joensuusta asti matkustaneiden Sami Pölläsen ja Timo Karttusen kanssa. Kummatkin herrat valmistautuivat omiin vapaaottelukoitoksiinsa ja ajattelin, että jos vain voin jotenkin auttaa heitä, niin sen myös teen! Treenit oli mukavat, hiki tuli ja kovaa lyötiin... Treenien lopussa alasvientitilanteessa onnistuin vääntämään polveni sivuttain. Tuntui ikävä vihlaisu, mutta homma jatkui. Noh, lopputulos oli se, että pidin seuraavan viikon taukoa painista ja keskityin vain pudottelemaan painoa ja toivoin, että polvi olisi kunnossa kisapäivänä.
Kisapäivä koitti! Painon olin saanut alas ja polvikin tuntui suht ehjältä. Olin viikon verran takonut päähäni ajatusta, että nyt otetaan ihan rennosti ja pidetään hauskaa. Tiesin sarjassani olevan pari hyvää vastustajaa, joten innolla odotin, mitä tuleman pitää... Ajelin kisapaikalle ja huomasin ilokseni, että tapahtuma eteni hyvää vauhtia... "Ehkä mulla ei menekään täällä koko viikonloppua!"... Kova jano oli painonpudotuksen takia, joten punnitukseen halusin mahdollisimman pian. Heti puntarin jälkeen nestettä kroppaan ja valmistautumaan matsiin, joka koittaisi hyvinkin pian.
Vastustajaksi tuli Antti Kästämä, joka on käsittääkseni voittanut vapaaottelun SM-kultaa pari kertaa, eli kaverilla oli kokemusta kisaamisesta ihan kylliksi. Aloitin matsin rauhallisesti hakien paria alasvientiä, jotka tuntuivatkin tosi hyviltä. Olin tulessa! Heti kun pisteet alkoivat hain taas omaa pravuuri alasvientiäni ja nappasin 4 pistettä... Pientä taistelua ja koitin hullua hyppyä kaverin selkään ja päädyin alle. Noh, äkkiä ylös ja homma jatkui pystyottelusta. Kaveri haki hyvin jalkasaksia ja päädyttiin mattoon. Vastustaja haki tiukasti vakiokuristustaan, jolla olen hänen nähnyt voittavan useita otteluita, joten otin todella rauhallisesti. Pääsin pois suht helposti ja vastustaja haki vielä jalkalukkoa, jonka passasin. Aika loppui! Voitto 7-0 pistein...
Seuraavana vuorossa oli finaali, jossa sain vastaani todella kokeneen Hannu Karjalaisen. Rennolla asenteella lähdin ottelemaan, mutta taisin antaa turhan paljon kunnioitusta vastustajan meriiteille. Helppohan se on tässä miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei... Karjalainen sai alasviennin, mutta pääsin hetken päästä ylös. Toinen alasvientiyritys jonka sain passattua ihan kivasti... Homma jatkui pystyssä, josta Karjalainen haki hyvin jalkaan kiinni ja vei meikäläisen tonttiin. Pari huonoa yritystä meikäläiseltä ja Karjalainen pääsi luiskahtamaan selkään ja kaivoi about 6 minuutin taistelun jälkeen kuristuksen kiinni. Harmitti hieman, mutta minkäs teet.
Kisoista jäi siis saldoksi hopeamitali ja roppakaupalla kokemusta! Opin paljon lisää itsestäni ja sain myös paljon itseluottamusta lisää... Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin...
Kiitokset Tehoravinteelle, Valloxille ja Ravintola Murinalle meikäläisen avittamisesta!
 |
| Palkintokorokkeelta |
 |
| Christian "Pallo" Lindström ja meikäläinen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti