Painiminen on kivaa!

Hilti Tillsammans!

Minä ja Pedro Duarte Finnfighters' Gymillä

Suht onnistunut alasvienti....

... Ja tässä toinen!

Matsissakin voi olla hauskaa... Hymy herkässä ja peukku pystyssä.

Ryhmäpose ennen Kokkola Fighttia

Hieno ajoitus kuvaajalla... Meikäläinen potkittavana.

Kokkola Fight ohi! Saa hymyillä!

Lisäilin tänne nyt muutamia kuvia "urastani"... Toivottavasti tykkäsitte.... Peace!

Olemisen sietämätön keveys

Nyt sitä ollaan vaan! Todella ärsyttävää istua vain kotona ja tuijottaa seinää! Onhan se kiva olla vaan, mutta pitäisi olla se mahdollisuus lähteä treenaamaan, jos huvittaa. Kovat on halut urheilla, mutta kun ei, niin ei!

Eli nyt pitää vähän tarkentaa... Torstaina kesken työpäivän alkoi polvi hitaasti mutta varmasti sattumaan. Syytä tähän en tiennyt, kun polvea en mitenkään vääntänyt, tai mitään... Ajattelin, että polvi "otti itseensä" keskiviikkoiset treenit. Kipu tuntui kuitenkin olevan aivan polven pinnassa ja kävelemään pääsin hyvin. No, eipä siinä mitään. Vapaaottelutreenit jäi torstailta väliin ja ajattelin, että "kyllähän mä perjantaina pääsen repimään päästä"... No, seuraavana päivänä polvi oli edelleen yhtä kipeä, ja nyt hieman turvoksissakin. Kipu kuitenkin tuntui edelleen olevan aivan polven pinnassa. Töihin ei kuitenkaan ollut menemistä. Aivan liikaa kävelemistä kipeälle jalalle... Lääkärissä käynti oli edessä... Noh, eipä sekään ollut niin helppoa, kuin olisi olettanut.

Aamulla töihin soittaessani kävi ilmi, että Loimaan Työterveys, missä normaalisti kävin, olisi kesälomilla. Eli Alastaron terveyskeskukseen sitten! Numeron katsoin nopeasti netistä ja kun soitin... "Numero ei ole käytössä!"... Okei, mitä helvettiä!? No, autoon ja terveyskeskukselle... Nyt tajusin! Alastaron Terveyskeskus kesälomilla! Aikamoista! Eli suunta Loimaalle ja pääterveysasemalle... Siellä sentään pääsin lääkärille. Lääkäri epäili myös, että polvi oli vain "ottanut itseensä" ja ärtynyt pikkasen. Määrättiin kipulääkettä ja kylmähoitoa. Katsotaan nyt, saanko turvotusta laskettua, vai tuleeko toinen reissu lääkäritädille maanantaina. Kumpa vain tulisi polvi nopeesti kuntoon, että pääsisi taas sorvin ääreen. Eihän tällaista rentoa oleskelua pienen pojan pää kestä!

Stick'n Move!

Monesti pystyottelu on se asia, mistä yleisö tykkää. Onhan se hienoa nähdä, kun kaksi isoa miestä hakkaa toisiaan päät veressä ja kokeilevat, kumpi tippuu ensiksi. Itsekin myönnän, että tykkään seurata sellaisia otteluita, missä ei malta edes istua aloillaan. Sellainen ottelutyyli on jännittävää ja yleisön mieleen, mutta ei se kauhean fiksua loppujen lopuksi ole!

Noh, eihän se pystyottelijana olo tietenkään tarkoita, että pitäisi hulluna vain hakata. Homman voi hoitaa järkevästikin. Suojata, väistellä ja iskeä harkitusti. Tähän olen itsekin yrittänyt pyrkiä. Tekniseen ottelutyyliin. En haluaisi luottaa vain voimaan ja tuuriin. "Huidotaan tässä ja toivotaan, että se tippuu!"... Itse olen aina ihaillut ottelijoita, jotka osuvat, mutta eivät ota osumaa. Siinä on jotain niin maagista. Useimmiten nämä ottelijat eivät kuitenkaan ole tyyliltään niin viihdyttäviä suuren yleisön mielissä. Mutta miksi ihmeessä asia on niin!? No eihän se voi olla kivaa katseltavaa, kun toinen ei ota osumaa, eikä vuoda kuiviin kehässä! Tajusitte varmaan, että olin aavistuksen sarkastinen....

Osumaa Kokkolassa

Mielestäni hyvä jalkatyöskentely, liike ja iskupaikkojen hakeminen voi olla todella mielenkiintoista katseltavaa. Ja fiksua ottelemista! Tähän ollaan panostettu paljon, kun ollaan yritetty tehdä meikäläisestä edes jonkinmoista pystyottelijaa. Turha ottaa iskuja vastaan, jos voi liikkua alta pois ja satuttaa toista siinä samalla! Noh, onhan se helpommin sanottu, kuin tehty... Iskujen välttäminen ei olekaan niin helppoa, kuin miltä se saattaa näyttää ja etäisyyden pitäminen vastustajaan on vaikeaa ja kuluttavaa. Omituista kyllä, se kova työ alkaa tuottamaan tulosta. Alkaa siis oikeasti osumaan ja saa jopa väistettyä pari lyöntiä silloin tällöin.

Takakäsi puhuu....

... Ja sit nopeesti alta pois!

Sparrailen usein pienempien vastustajien kanssa, joilla on nopeusetu puolellaan. Tämän uskon palvelevan tyyliäni tulevaisuudessa. Pienten vastustajien kanssa liikkuminen on täysin erilaista ja on oltava erityisen valppaana kokoajan, muuten tulee kuokkaan... Kun vastaan tulee kaveri, joka on samaa kokoluokkaa meikäläisen kanssa, huomaan usein olevani askeleen edellä monissa tilanteissa. Pystyn lyömään ja poistumaan paikalta, ennen kuin toinen möykky ehtii heittämään sen tappavan koukun leukaperiin. Tosin, aina en ehdikään pois tieltä ja silloin sattuu.

Joskus tulee kuokkaan hieman

Oma ongelmani on ehkä nyt ollut se, että en ole saanut tarpeeksi kisakokemusta pystyottelusta. Vaparimatsini päätyvät usein sinne omalle mukavuusalueelle, eli mattoon ja kokemus lyömisestä jää minimiin. Treeneissä homma kyllä luistaa ihan hyvin, mutta matseissa ei oikein touhusta tule mitään. Tähän asiaan on ollut hieman tarkoitus puuttua ja ajatukset nyrkkeilymatseista amatööritasolla kelluvat ilmassa. Olisi jännää kokeilla, mihin sitä itse oikeasti pystyy, kun ei voikaan mennä sinne mattoon ja lukottaa toista. Olisi liikuttava, väisteltävä ja pelattava etäisyyden kanssa, jotta saisi vastustajan kukistettua. Onhan tämä nyt vielä hieman kaukainen haave, mutta ei ollenkaan mahdoton ajatus. Toisi varmasti omaan peliin paljon uusia elementtejä ja luottamus omaan pystyotteluun kasvaisi... "Eihän tää olekaan hei niin paha juttu!"

Tankojumppaa!

Roikkumista ja jalkojen heiluttelua...

... Lisätään siihen vielä leuanveto!

Mielenkiintoinen liike

Aikamoista taiteilua

Possea juhannustreeneissä

Leirillä on kivaa #2

Uusi päivä, uudet kujeet! Ennen Turkuun eksymistä tarkoitus oli tehdä pikkuinen fysiikkatreeni... Eli nokka kohti Alastaron "tankopuistoa". Vuorossa siis tangossa roikkumista ja heilumista. Onneksi sain Jukka "Kyykö" Isokyykön mukaan, niin tuli tehtyäkin enemmän, eikä homma mennyt seisoskeluksi... Kipeytyneen olkapään vuoksi lämmittelyyn meni aikaa paljon, mutta kun vihdoin pääsi riehumaan kunnolla, ei riemulla ollut rajaa. Treeni tuntuikin luistavan ja ilokseni huomasin, että kehitystä on tapahtunut. "Eihän toi ole ennen mennyt!"....Tällaisten asioiden vuoksi sitä jaksaa aina vaan mennä uudestaan roikkumaan niihin tankoihin! Suosittelen kaikille kunnon tankotreenin aloittamista. Aluksi kannattaa aloittaa kevyesti perus leuanvedolla sun muilla "perusliikkeillä". Kehitystä kuitenkin tulee nopeasti ja kohta alkaakin haluamaan enemmän, niin kuin aina. Silloin mielikuvitus vain on rajana. Liikkeitä voi yhdistellä kunnon mukaan miten haluaa, ja jokainen taatusti saa kämmenet ruvelle ja paikat jumiin, jos vain haluaa... Huh, mutta olipahan hauskaa, vaikka viereisen pesäpallopelin katsojat aiheuttivatkin kiehumis-reaktioita tuijotuksellaan... Miksi aina pitää tuijottaa!?

Jukka ja hänen psyko-katseensa!

Posettelua treenien päätteeksi

 

Treenien jälkeen suuntasin kaupan kautta kotiin. Palautusjuomat naamaan (kiitos Tehoravinteelle niistä!) ja ruokaa koneeseen. Hetken ehdin hengailemaan ja katselemaan leffaakin... "127 tuntia" on muuten ihan jees leffa, vaikka vähän ylimielisesti sitä katsomaan aloinkin...  Nyt tuli kuitenkin aika lähteä ajelemaan Turkuun, jossa oli tarkoitus osallistua BJJ-treeneihin (Brazilian Jiu-Jitsu) vierailevan tähden, Pedro Duarten ohjastuksella... FFG:lle on kyllä mukava mennä. Meininki on aina hyvä ja ihmiset mukavia! Ei siis ihme, että Turussa asti olen käynyt treenaamassa jo vuosia.

Pedro ja Sauli pitämässä hauskaa

Pedron treenit alkoivat kevyellä alkulämmittelyllä, jonka jälkeen alettiin kokeilemaan erilaisia temppuja. Temppuja, joista pidin todella paljon! Etenkin erilaisista käännöistä "alta-päälle", eli sweepeistä. Monet näistä tempuista sopi muutenkin meikäläisen kankealle ja pullealle vartalolle. Tämän huomasin heti sparreissa, kun sain tehtyä onnistuneita sweeppejä ihan kiitettävästi... Ja tästähän tuli hyvä olo! Treenien jälkeen taas palkkarit nassuun ja letkeää läppää jätkien kanssa, niin kuin aina ennenkin. Sitten nopeasti suihkuun ja matka kohti Alastaron raittia alkoi taas. Kummasti sitä vaan tuohonkin matkaan tottuu, kun sitä tarpeeksi kauan tekee. Bensanhintoihin en sitten taas koskaan tule tottumaan! Ne vievät minut perikatoon!

Pedro opettaa meitä tavallisia kuolevaisia

Harri on ihmeissään!

Leirillä on kivaa!

Saimme jälleen miellyttävän vieraan leirittämään meitä tunkkaisen salin orjia, kun Pedro Duarte saapui Turkuun maanantaina. Leirin pääpaino on Brasilialaisessa Jiu-Jitsussa ja lukkopainissa. Itsekin ajattelin jättää lyömistouhut vähemmälle hetkeksi ja keskittyä päästä vääntämiseen. No, ei se ihan niin kuitenkaan mennyt! Pakkohan sitä oli hieman sparrailla vapariakin, joten otin yhteyttä Eemeli "Tyson" Sainioon ja hän otti haasteen innolla vastaan. Pari erää potkunyrkkeilyä ja pari erää vaparia...Olipahan taas kivaa ottaa hieman kuokkaan!

"Tyson" ja meikäläinen

Kun oltiin saatu vaparitouhut päätökseen, olikin aika aloittaa leiri. Pedro piti pienen puheen aluksi, jonka jälkeen alettiin kevyesti lämmittelemään. Itselläni tosin jostain syystä tässä vaiheessa jo puski hikeä ulos litroittain. Seuraavana vuorossa tekniikkaa... Ja hyvää sellaista! Pedron opetuksissa on se hienoa, miten hän kiinnittää huomion yksityiskohtiin ja huomaa heti, jos teet virheitä.

Pedro näyttää temppuja

Mainion temppukerhon jälkeen päästiinkin asiaan, eli painisparriin. Paljon pääsi vääntämään, ja tuntui painikin kulkevan melko hyvin. Loppua kohden alkoi kyllä puhti pahasti loppumaan, mutta väkisin vedettiin loppuun. Hieno ensimmäinen leiripäivä!

Sauli ja Basti hengailemassa

Pedro & The Gracie-posetus

Shooton amatöörien EM-kisaraporttia Hollannista

Alkoi jännittämään! Ensimmäinen kisareissuni ulkomaille! No, ensimmäinen etappi oli kuitenkin Turku ja Finnfighters' Gym. Kunnon hikoilutreenit torstaina illalla, jonka jälkeen tarkoitus oli nukkua FFG:n upeissa yöpymistiloissa. Ehtoolla uskalsin syödä vain kevyen rahka-aterian, jonka jälkeen oli tarkoitus siirtyä yöpuulle. Pikkuisessa yöpymistilassa oli kuitenkin todella ahdistava olla, korkean lämpötilan takia. Ei tullut paljoa nukuttua! No sain sentään pari tuntia lepoa, ennen kuin kello herätti 4.20 perjantai aamulla. Nopea suihku, kamat kantoon ja kohta pihalla vartosikin jo Juha "Chubby Arms" Saarinen. Vielä nopeasti haettiin toinen kisaaja, Juho "Vehnäterrieri" Valamaa ja matka kohti lentokenttää alkoi. Lentokentällä kaikki sujui melko vaivattomasti. Eli ei suurempia sydämen tykytyksiä. Ensimmäiseksi vuorossa lento Kööpenhaminaan ja sieltä suht nopeasti toiseen koneeseen, jolla lennettiin Amsterdamiin. Amsterdamin kentältä pääsimme suoraan junalla Deventeriin, jossa SHOOTON AMATÖÖRIEN EM-KILPAILUT siis järjestettäisiin seuraavana päivänä (2.7.2011)...

Turku ja Finnfighters' Gym

Deventeriin saavuttiin ja oli hyvä fiilis. Kaikki mennyt hyvin, ja mieli oli korkealla, vaikka vähän jano olikin painonpudotuksen takia. Itselläni tosin oli aika helppo pudotus. Juholla sen sijaan oli vielä taisteltavaa, kunhan hotellille päästäisiin. No, hotellikin löytyi nopeasti ja päästiin huoneeseen, joka oli aika jäätävä! Enpä odottanut mitään sellaista! Upea olohuone, keittiö ja pari makuuhuonettakin. Kyllä täällä kelpaisi kolmen suomalaisen perusjantterin hengailla viikonloppu! Juice asettuikin heti taloksi ja kumosi tervetuliaisviinit parempiin suihin. Juho alkoi pudottelemaan viimeisiä kiloja pois. Itse olin jo painossa.

Vaatimaton hotellihuone

Kisapaikalla oli tarkoitus päästä puntarille klo 19.00, mutta hirveän säädön jälkeen päästiin vasta klo 19.30. Itse painoin 99,5kg, joka oli siis juurikin sopiva alle 100 kiloisten sarjaan. Juhon sarja oli alle 76 kiloiset ja Juho painoi ensimmäisellä punnituskerralla huimat 76,4kg... Eli lisää pudotusta luvassa. Pikkuinen mattopyöriminen ja kevyttä jumppaa, niin saatiin Juhokin painamaan se sallittu 76kg. Hienoa! Kaikki hyvin ja nyt kauppaan ja tankkaamaan nesteitä takaisin. Syömäänkin päästiin pienen taistelun jälkeen pikkuiseen mexicolaiseen ravintolaan, jossa syötiin kunnon pihvit. Juice päätti kokeilla myös chiliä, mutta se taisi kaduttaa myohemmin.

Juho Valamaa 76kg

Pekka Soikkeli 99,5kg

Seuraavana aamuna herättiin kaikki pirteinä about klo 10 ja siirryttiin heti aamupalalle. Kunnollisen aamiaisen jälkeen ehdittiin hetki levähtää huoneessa, kunnes tulikin jo aika lähteä kisapaikalle valmistautumaan päivän koitoksiin. Taksi haki meidät hotellilta klo 12.00 ja siitä päästiin nopeasti perille. Juice onnistui vielä tiputtamaan passinsakin autoon, mutta ystävällinen taksikuski toi sen takaisin kisapaikalle muutamaa tuntia myöhemmin. Aika äijä!

Kisojen aloitus venähti odotetusti ja ensimmäiset matsit taisivat alkaa siinä klo 15 paikkeilla. Muutenkin järjestelyt hieman tuntuivat ontuvan. No, mutta eihän se valittamisella parane, vaikka mä sitä vähän kokeilinkin. Ottelut etenivät hiljalleen ja yllättäen aloitettiin kevyemmistä painoluokista, eli oma koitokseni sai odottaa. Nyt oli kuitenkin Juhon aika otella. Ensimmäinen vastustaja oli selvästi puhdas pystyottelija, joka saikin pari hyvää potkua perille, mutta hetken taistelun jälkeen Juho vei ottelu mattoon ja kuristi vastustajaltaan tajun pois... Juhon koitokset jatkuivatkin nopeasti ja Juho pääsi ottelemaan 40 minuutin aikana kolmesti. Ensimmäisen Juho kuristi siis tajuttomaksi, toisen voitti pisteillä ja kolmas matsi ratkesi Triangeli-kuristuksella. Muuten muistikuvani näistä matseista ovat hieman hatarat, mutta pääasiahan on, että "Vehnäterrieri" vei kaikki leikiten! Hienoa Juho! Finaalia odotellessa! Meikäläisen ensimmäinen matsikin vihdoinkin koitti... Vastaan asettui Hollantilainen Golden Glory-tiimiä edustava Islam Nalajev. Kaveri löi aluksi hyvin ja päätinkin viedä nopeasti ottelun omalle osa-alueelle, eli mattoon. Loppumatsi menikin meikäläisen hallinnassa. Pienoisesti olin pettynyt, kun en lopetusta saanut revittyä ja olisi ollut kiva vähän pystyotteluakin koittaa. No, gameplan toimi ja vähäisen ottelijamäärän vuoksi itselläni oli seuraavana edessä alle 100 kiloisten finaali. Seuraava juttu olikin sitten mielenkiintoinen... Hollantilainen vastustajani sai toisen mahdollisuuden finaalipaikkaan, jos hän voittaisi saksalaisen ottelijan. No niinhän siinä kävi, että Nalajev tuhosi saksalaisen vastustajansa ja pääsi ottelemaan TAAS meikäläistä vastaan. No, mikäpäs siinä sitten... Taistellaan vaan!

Tunnelmia kisapaikalta

Finaalit alkoivat ja taas tietysti aloitettiin pikkupojista. Nopeasti kuitenkin tuli Juhon vuoro painua lauteille. Vastaan asettui Daan Westra, joka oli lukottanut kaikki vastustajansa kisoissa! Kaverit tunnustelivat pystyssä hetken ja Westra selvästi halusi mattoon nopeasti. Se oli virhe! Juho dominoi ottelua matossa melko helposti, vaikka kyllä Westrakin yritti sinnitellä. "Vehnäterrieri" kuitenkin repi vakuuttavan esityksen päätteeksi Kimura-olkapäälukon ja Westran oli pakko luovuttaa. Juholle siis voitto! Jeah! Seuraavana oli siis meikäläisen vuoro otella. No, gameplan oli melko simppeli. Rauhassa katsotaan paikkaa ja viedään tonttiin... Alussa vastustaja osui hyvin samaan aikaan, kun olin aikeissa kokeilla alasvientiä. Mattoon kuitenkin päädyttiin ja itseluottamus oli korkealla! Kokeilin erinäisiä lopetuksia, mutta kaveri oli sitkeä, eikä halunnut luovuttaa. Propsit siitä hänelle! Toisessa erässä sain kuitenkin revittyä käsilukon kiinni, mutta kaveri ei vain luovuta! Käsi alkoi rutisemaan... NAPS... Ei elettäkään... NAPS NAPS.... "Mitä helvettiä!!!"... No, neljännen napsahduksen jälkeen kaveri kuitenkin luovutti ja fiilis oli aika katossa. FFG:lle puhdas saldo näistä kisoista!

Kisojen venähtämisen johdosta oli hankaluuksia löytää ruokapaikkaa niin myöhään ja kaljakin maistuisi, mutta kaupat olivat jo kiinni... Löytyipä kuitenkin hyvä paikallinen kebab-paikka! Namnam, kun oli hyvää mättöä ja kaljaakin saatiin halvalla ostettua. Hotellilla kaljat auki ja osuvasti TV:stä tuli nyrkkeilyä... Sopii meille! Matsin jälkeen lähdettiin baarissa piipahtamaan, mutta aika väsyneitä oltiin, joten hotellille palailtiin suht ajoissa ja itse kipitin nopeasti yöpuulle. Äijät taisivat mennä hetkeä myöhemmin. Seuraavana päivänä alkoi matka kohti Suomea. Amsterdamissa ehdittiin kiireestä huolimatta juomaan muutamat oluet, ennen kuin jouduttiin kipittämään lentokentälle. Lento sujui rattoisasti ja kotiin asti eksyin siinä klo 3.00. Nopeasti kamojen purku ja nukkumaan! "Ah, vihdoinkin kotona!"

Pojat on poikia!

Amsterdam

Tähän loppuun voisin lisätä vielä mun ja Juhon finaalimatsit... Kiitos, jos jaksoit lukea koko tarinan! =)

Juhon -76 kiloisten finaali ,  Meikäläisen -100 kiloisten finaali

Kiitospuhe!

Terve,

Johan tässä ehtikin päivä vierähtämään ja heti tuli pientä asiaa... Ihan oikeeta asiaa!

Ilokseni sain kuulla, että shooton amatöörien EM-kilpailuiden mentyä suht hyvin, minulle tarjottiin pienoista sponsorointia... Sali 82, Tehoravinne ja Performance Sport Nutrition lupautuivat avittamaan tällaista pientä poikaa palautusjuomien ja kuntosalikortin muodossa. Harmiksen asustelen täällä keskellä korpea, joten en Sali 82:sen hienoista tiloista pääse nauttimaan, mutta palautusjuomat sentään löysivät oikeeseen osoitteeseen! On se hienoa huomata, että tietyt tahot ovat valmiita sponsoroimaan aloittelevaa nuorta urheilijaa! Kiitos siitä!

Ja vielä loppuun haluan kiittää myös Vallox Oy:tä ja Ravintola Murinaa meikäläisen tukemisesta! Pekka kiittää ja kumartaa!

Alku!

Terve kaikille äidin pikku talttahampaille ja tervetuloa!

Tarkoituksena tällä blogilla olisi valottaa omaa arkeani kamppailulajien ihmeellisessä maailmassa. Ehkä tässä ajan kuluessa päästään todenteolla tarkastelemaan, mitä tällaisen pienen maalaispojan mielessä liikkuu. Enjoy The Ride!