perjantai 16. syyskuuta 2011

Take 'em Down!

Vaikka mattopaini on kamppailulajeissa ollut aina se ensirakkauteni, niin se ei tarkoita, ettenkö voisi muutakin tehdä. Olenkin huomannut treenavani enemmän ja enemmän pystypainia.

Kilpailutilanteessa kaikki otteluthan alkavat pystystä, joten järkevää olisi harjoitella pystyottelua, että ensiksi saadaan se ottelu sinne omalle mukavuusalueella, eli minun tapauksessani mattoon. Ikäväkseni voin todeta, että pystypainia treenataan harmittavan vähän, ja se näkyy. Kisoissa tyypit istuvat perseelleen heti matsin alkaessa, tai sitten alistutaan heti siihen alasvientiin. Ei siis laiteta edes hanttiin, kun toinen lähtee viemään tonttiin. Kellahdetaan vaan perseelleen ja aletaan pelaamaan sitä "omaa peliä"... Ikävä tapa, mutta hyvinkin yleinen!

Finnish Open
Meikäläinen on koittanut tällaisesta päästä, sillä se "alistuminen" näkyy usein sitten muissakin tilanteissa. Kuten esimerkiksi tiukoissa painitilanteissa, joissa kummallakin ottelijalla on samat mahdollisuudet päästä tilanteessa niskanpäälle. Puhtaat Jiu-jitsu-miehet kellahtavat yleensä heti tilaisuuden tullen selälleen, eivätkä edes yritä päästä päälle ja hyödyntää kyseistä tilannetta. Noh, lukkopainissa tämän vielä voi antaa anteeksi, mutta vapaaottelussa tuo saattaa olla suuri virhe. Alla ei kuitenkaan ole kiva olla, kun toinen tiputtelee pommeja leukapieleen julmalla voimalla... Tai kaikkihan me pidämme eri asioista, mutta tuo ei lukeudu ihan omiin suosikkeihini.

Ylös on päästävä! Meikäläinen alla EM-kisoissa...

Vapaapainitreenien olen huomannut auttavan tässä asiassa huimasti. Oma pelini onkin muuttunut paljon sen seurauksena. Pystystä lähden rohkeammin hakemaan alasvientejä ja matossa en anna missään tilanteissa periksi, vaan kaikki taistelut katsotaan loppuunasti... "Never give up 'till the wheels fall off!"... Raskastahan se on kuin perkele, mutta mitäs sitten!? Kunto ja sisukkuus kasvaa kovaa vauhtia ja vastustajille tulee vaikeuksia kilpailuissa. Isoissa pojissa tämän etenkin huomaa, sillä heidän kunto monesti loppuu, kun tarpeeksi kauan jaksaa runnoa agressiivisesti päälle... Ja minähän runnon!

Meikäläistä viedään tonttiin...
... Taistelu jatkuu....
... Ja jatkuu, kunnes ollaan voitolla.
Kiitos taas niille muutamalle lukijalle, ketkä jaksoivat lukea mun jaaritteluni loppuun! Ja kiitos kuvaajille näistä hyvistä kuvista!

Vapaapaini... Mitä se on!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti